Jessica osallistui lääkäreiden koulutuspäivään yhdessä koululääkärin kanssa. Meidän aiheenamme oli ADHD koulun arjessa sekä miten lapsen ja nuoren arkea voidaan tukea eri ammattilaisten yhteistyönä.

Miltä ADHD-oppilaan koulupäivä voi näyttää?

Kerroimme, millaisia haastavia tilanteita koulupäivä voi pitää sisällään oppilaalle, jolla on ADHD ja miten haastavat tilanteet näyttäytyvät oppilaille, jotka opiskelevat samassa ryhmässä. Kävimme läpi koulussa käytössä olevia tukitoimia ja sitä, miten lasta voidaan tukea parhaiten tekemällä yhteistyötä vanhempien ja muiden mahdollisesti saavutettavissa olevien aikuisten kanssa. Koululääkäri toi keskusteluun lääkärin näkökulman ja avasi tarkemmin ADHD:n diagnosointia.

Esityksessä käytiin esimerkkioppilaan avulla läpi, miten opettajan ja koululääkärin yhteistyö parhaimmillaan tukisi oppilaan koulupäivää ja koulupolkua. Molemmilla ammattilaisilla on tärkeä rooli sekä yksilöinä että yhteistyössä toistensa kanssa.

Aihe herätti vilkasta keskustelua

Paikalla oli noin 50 lääkäriä, joista osa työskenteli koululääkäreinä. Puheenvuoromme herättivät runsaasti kysymyksiä, ja niihin oli ilo vastata heti paikan päällä. Keskustelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin ja tärkeästä aiheesta olisi voinut helposti puhua koko päivän. Yhteistyö toisen ammattilaisen kanssa oli mielenkiintoista ja antoisaa. Tämä prosessi oli tärkeän aiheen lisäksi myös hyvä muistutus siitä, miten yhteistyö tuo aina uusia näkökulmia ja osaamista omaankin tekemiseen. Onneksi meillä on ihmisiä eri ammattikunnissa tekemässä työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen suurella sydämellä.

”Jessican ja Lauran kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä alusta alkaen. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta on ihanaa heti huomata, että tarkkaa ohjeistusta puheenvuoroista ei tarvitse antaa vaan innostuneet osaajat onnistuvat hiomaan esityksen kuulijakunnalle sopivaksi itse. Luennossa näkyi ammattimainen ote ja se rytmittyi hyvin erityisopettajan ja lääkärin eri näkökulmia tuovaksi kokonaisuudeksi, jota kuulijakunta jaksoi seurata. Luennon mielenkiintoa lisäsi tapausesimerkit, jotka avasivat ajattelua, miten voimme yhteistyössä auttaa lapsia parhaiten ja mikä kenenkin ammattilaisen rooli on. Luennoijat onnistuivat luomaan myös psykologisesti turvallisen tilan, jossa uskalsi kuulijatkin kysyä sekä luennon aikana ja sen jälkeen.”

– Järjestäjä